Vuotta 2009 voisi nimittää Remun, isännän ja emännän kannalta oppivuodeksi. Talven muuttuessa kevääksi aloitti emäntä ns. tapa ja näyttelyharjoitukset, joissa Remu joutui venymään ennen näkemättömiin suorituksiin. Piti osata ravata emännän vieressä ja seistä paikollaan. Ei saanut roikkua hihnassa eikä hyppiä. Oppia haettiin myös Kainuun Hirvikoirayhdistyksen näyttelyharjoituksista Kajaanista. Airin ja Kristan opastuksella kierrettiin kehää ja tarkasteltiin hampaita.
Kevään koitaessa oli aika ensimmäisen näyttelyn. Matka suuntasi kohti Ristijärveä, jossa tuomarina oli Esko Nummijärvi.
Arvostelu: Mittasuhteiltaan oikea. Kevyt, jalo, kaunis uros, joka voisi olla kookkaampi ja urosmaisempi. Erittäin kaunis pää, tummat silmät, kauniit korvat. Kevyt kehittymätön rinta. Karvapeite saisi olla tuuheampi. Esitetään hyvin. Erinomaiset raajat. EH
Elikkäs kotia kasvamaan.
Kesää vietettiin kotioloissa ja harjoiteltiin hieman pyöräilyä ja taidettiimpa käydä myös pari kertaa uimassa.
Elokuussa oli seuraavan näyttelyn vuoro. Matka suuntasi nyt kohti Kajaania, jossa tuomarina oli norjalainen Arild Berget. Mies tykkäsi Remusta kovasti ja vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan näyttelyn jälkeen.
Arvostelu: Koko 60cm. Utm typ. Huvud med nyt kraftig nosperti. Mkt fina ögon o.örn. Bre lals nygg. kors o.svans. Tilirkl lång blöstkorg. Ngt framskjuten skuldra utm vinklad o.löreber. Mkt bre päls o. färg korrekt bett. SERT ROP
Tämän jälkeen alkoikin isännän ja Remun kuljeskelu metsissä. Ensimmäiset reissut käytiin iltaisin, kun isäntä pääsi töistä. Hakulenkit oli heti alussa ihan mukavia, aina kilometriin ulottuvia ja liike aikasta nopeaa. Muutama todettu oleskelu hirvillä, mutta ei haukkua... Varattiin aika lääkäriin, joka rauhoitti Remun. Tutkittiin molemmat päät, ei todettua vikaa, määrättiin kuitenkin viikon antibiottikuuri. Tämän jälkeen alkoi haukkuakin tulla ja parin "tyhjän haukutus" reissun jälkeen isäntä päätti, että Remu pääsee seuraavan kerran metsään vasta jahdin alettu.
Ensimmäisenä jahtipäivänä isännän mukana oli jo kymmeniä hirviä haukkunut Pate. Eikä vanha herra pettänyt taaskaan, vaan 10min irti laskusta haukku raikui. Reilun 2 tunnin kuluttua isäntä pääsi kaatamaan 12 piikkisen sonnin. Tässä linkki Sotkamo lehden juttuun...
Seuraavana päivänä oli Remun vuoro. Lähdimme liikkeelle samasta kohti mistä Pate oli edellisenä päivänä löytänyt sonnin. Tovin kierreltyämme Remu löysikin vasaporukan, joka oli erittäin rauhaton. Remun sinnikkyys palkittiin ja parin tunnin sitkeä yritys ohjasi porukan passiin, jonne vasa kaadettiin.
Seuraavalla viikolla lähdimme jahtiin pienellä porukalla tarkoituksena kaataa hirvi Remulle seisontahaukkuun. Ajelimme aamuhämärissä metsäteitä jälkiä etsien. Edellisenä päivänä satanut lumi oli tehnyt hirven liikkumattomiksi ja jälkiä ei löydetty. Laskimme Remun hakemaan vanhan niityn reunasta ja hetken kuluttu alkoi haukku niityn takaa siirtyen viereiseen tiheikköön. Reilun tunnin yrittämisen jälkeen isäntä pääsi kaatamaan yksinäisen naaras hirven.
Tästä syksy jatkui tasaisesti. Remulla haukut pitenivät ja sitkeys kasvoi. Kaatoja Remulle saatin 6 ja Patelle 5.
Viikon päästä oltiin Haapajärvellä, josta saaliina oli vain hakupisteet. Aiemmin syksyllä revennyt kannuskynsi haittasi jäisessä suomaastossa ja haku oli erittäin lyhyttä. VOI0 5pist.
Parin viikon päästä oltiin kokeessa Kajaanissa. Maasto sattui kauas Ristijärvelle ja automatkaakin kertyi tunti. Hirvi kuitenkin löytyi ja löytö tapahtui 0.8km päästä. Haukkua löytöpaikalle 96min, kunnes erittäin raju karkko 3.8km ja seuraaminen päättyi syvä reunaiseen jokeen. Jouduttiin hakemaan uutta hirveä, tuloksetta. Häiritsevä este, VOI2 69.5pist.
Joulun jälkeen oli vuorossa vuoden viimeinen koe kainuussa, joten auto suunnattiin Puolangalle. Lunta oli jo kertynyt 25cm ja kulkeminen maastossa oli vaikeutunut. Maastossa havaittiin hirvenjälkiä ja 10min irtilaskusta alkoi haukku 0.5km päästä. Paksu lumi haittasi karkkojen antoa ja ryhmän liikkumista.
VOI1 81pist.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti