Talvi, kevät, kesä ja vihdoinkin SYKSY

Kevään aurinkoiset säät houkuttelivat paljon hiihtäjiä meidän kotimaisemiin. Remu oli valppaana ja piti tiukkaa vahtia, että omaan pihaan ei tule turhia vieraita. 

Lenkkeily on kivaa touhua ja Remu pitääkin innokkaasti huolen siitä, ettei päivän lenkkeilykierros jää tekemättä. Kun ulkona jaksaa tehdä vartiohommat tunnollisesti, voi sisällä sitten ottaa vähän rennommin.. 

Toukokuussa sitten päästiin Remun kanssa testaamaan, miltä se karhun kohtaaminen tuntuu. Sotkamossa Rekikestiin oli järjestetty aidattu alue ja konekarhu Kontio odotti ohjaajineen innokkaita koiria karhuhaukkuun. Jokaisella koirilla oli noin kymmenen minuuttia aikaa Kontion kanssa. Kaikkia ei karhun haukkuminen kiinnostanut ja aika meni aidan vieruksia tutkiessa.

Remu oli niin innoissaan irti päästyään, että törmäystä aitaan ei voinut välttää, mutta heti Kontion huomattuaan homma alkoi luistaa.

Remun osuus videoitiin ja sen on katsottavissa alla olevasta linkistä.

https://www.youtube.com/watch?v=GaBEMXTshn4

Tämä kesänä on lämpimiä ja aurinkoisia päiviä riittänyt. Lenkit eivät aina ole olleet pitkiä, mutta jokaiselta lenkiltä löytyy aina jotain mielenkiintoista tutkittavaa ja seurattavaa sekä mielenkiintoisia kavereita. Kuumalla kelillä voi välillä käydä vaikka uimassa ja nauttia olostaan mökkeillen.

Tai makoilemalla päivän varjossa ja nousta sitten auringon hieman laskettua seuraamaan pihan touhuja. Jäätelökin on aika hyvä keino viilentää oloa ja ennen kaikkea se on hyvää.

Voi sitä riemun määrää, kun vihdoin koitti päivä ja pääsi syksyn ensimmäiselle metsälenkille tutkapanta kaulassa. Energiaa oli purettavana kuin pienessä kylässä. Kahdelta ensimmäiseltä lenkiltä ei löytynyt hirviä, jotka olisivat suostuneet haukkuun. Myös kolmas lenkki näytti alkuun tyhjältä, mutta saatiinkin reilu kolmen tunnin haukku. Ilmat ovat vielä turhan lämpimiä ja isäntä saikin onneksi Remun kiinni annettuaan hirvelle kunnon karkon. Ja nyt sitten odotellaan seuraavaa viikonloppua ja uutta reissua omassa tarhassa.

City jämpti

Kylläpä viime kerrasta onkin vierähtänyt kovasti aikaa. Vuosi ehti loppua ja uusikin on jo hyvässä vauhdissa ennen kun isäntäväki tokenee Remun kuulumisten kirjoitteluun.

Kesä toi monta muutosta Remun ja isäntäväen elämään. Kesä vietettiin vielä Pekkiläntien kodissa, mutta jo kesän alusta alettiin varastojen siivous ja Remu ihmettelikin, mihin nyt tarvitaan suksia, vesihiihtoonko vai mitä.. Sateisen kesän lenkkireissut suunnattiin uusiin maastoihin. Jokaiselle päivälle tuntui vain löytyvän uusia ja entistä mukavampi reitti. Vuokatinvaaraa ja sen ympäristöä valloitettiin suunnasta jos toisesta. Elokuun lopulla sitten koko poppoo muutti uuteen osoitteeseen, ihan Vuokatin keskustaan. Remu sai uuden häkin ja paljon uutta seurattavaa. Ohi kulkee jos jonkin kokoisia ja rotuisia koiria omistajineen. Aluksi kaikkia kulkijoita ei aina edes huomattu, mutta syksyn tulleen ja lehtien hävitessä puista on seuraaminen ollut Remun mielestä paljon helpompaa.

Syksy kului ihan normaalisti. Pari ensimmäistä hirvenmetsästys viikonloppua meni Remulla pienen sairastelun merkeissä. Mutta sitten Remu toimi kuten ennenkin ja työskentelyt kestivät koko päivän. Tänä syksynä pienentynyt lupamäärä aiheutti sen, että Remulla oli monesti haukussa ns. väärä hirvi ja koiraa jahdattiin haukulta pois iltapäivälle saakka. Kaatoja syksylle 2012 kertyi neljä.

Muuttaminen taajama-alueelle hieman mietitytti isäntää, kuinka me ”maalaiset”siellä pärjätään. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Remu on hyvin sopeutunut tähän city-elämään. Sisäkoiranakin viihtyy vallan mainiosti ja kun ulos lähdön hetki koittaa ei ole kiire mihinkään, vaan voisi vielä hetkeksi käpertyä karvalankamatolle nukkumaan ja nauttimaan rapsutuksista. Lenkillä on kuitenkin sen verran mahtailtava, että puudelit tietää kuka on kuka.

 

 

Talviajan Remu seurailee hiihtolomalaisten suksen luistoa ja muiden koirien lenkkeilyä omasta tarhasta. Tämän lisäksi lenkkeillään ja vietetään kunnon seurakoiraelämää. Isäntäväki keskittyy myös uuden kodin suunnitteluun. Josko meille joku päivä olisi sitten ihan uusi koti.

Kevät tulee sittenkin...

Vaikka tätä kirjoittaessa sataakin lunta vaakatasossa, on kevät kuitenkin tuloillaan ja muutamista lämpimistä kevätpäivistä on jo päästy nauttimaan. Pitkä ja luminen talvi on näiden lämpimien päivien myötä selätetty.
Remun talvi on mennyt omaa tarhaa vartioiden, lenkkeillen ja maailman menoa ihmetellen.
Edellisestä hirvihaukusta on kulunut jo 5 kuukautta ja vielä pitäisi jaksaa odotella syksyyn ennen kun pääsee päästelemään enimpiä höyryjä metsään.

Vapun aikaan kierreltiin metsien pälvipaikkoja ja huomattiin, että luontokin alkaa heräillä talven jäljiltä. Karhu oli jättänyt jälkeensä metsäautotielle ja metso tapaili soida lähellä kotipihaa.

 

 

Tämä teräväkatseinen ja iloinen kaveri odottelee jo teiden kuivumista ja pyöräilykauden alkua.

Arkoja hirviä part II

Pedot ja vähenevä hirvikanta ovat tehneet metsästyksestä hankalampaa ja Remun laajahakuisuus ja sitkeä seuraamiskyky ovat päässeet oikeuksiinsa. Syksyn teemana on ollut, että jos hirvi jää löytöpaikalle on haukussa vasaporukka. Yksinäiset hirvet ovat olleet poikkeuksetta erittäin arkoja ja parhaina metsästys viikonloppuina Remun GPSiin on kertynyt reilu 100km. Seurueemme lupa 5 aikuista ja 5 vasaa on nyt käytetty. Remun osuus tästä oli 2 aikuista ja 3 vasaa.

Neljäntenä viikon loppuna 2 tunnin hakkuun ammuttiin vasa vieraana olleen Jukan ja isännän yhteislaukauksella. Remu haukkui iltaan asti emää ja toista vasaa.

Pari viikonloppua juoksutettiin hirviä, ennen kuin tärppäsi uudelleen. Etäpassissa ollut Markku päätti seuruemme hirvijahdin 6.11.2011. Remulle tämä oli jo 20 kaato.

Nuhruinen haukkuvideon pätkä iltahämärissä 5.11.2011. Haukussa emä ja vasa, jotka seisoivat purossa."Tarkkasilmäinen voi nähdä hirvet näytön keskiosassa"

Arkoja hirviä!

Jahti on ehtinyt jatkua pari viikkoa ja metsälle on päästy viikonloppuisin. Hirvet ovat olleet rauhattomia ja arkoja ja niinpä Remun gpsiin on tullut kilometrejä useita kymmeniä.

Vaikka hirvet arkoja ovat olleetkin, niin saalistakin on saatu. Toisena jahti viikonloppuna kaatui vasa 45 min haukkuun. Iltapäivällä otettu toinen haku ei tuottanut tulosta, vaan sarvipää juoksutti Remua pitkin ja poikin antautumatta hakuun.
Sunnuntai aamuna edellisenä viikonloppuna särkynyt jalka oli taas kipeä. Tästä johtuen hakukin oli vähän hukassa ja hirvien löytyminen tiukassa. Pitkä etsintä tuotti kuitenkin tulosta, mutta yksinäinen naaras hirvi otti jalat alleen. Remu kytkettiin naapuriseuran alueelta seurannasta. Iltapäivällä otettiin vielä toinen haku, josta löydettiin vasaporukka. Nämäkin hirvet olivat erittäin arkoja, eivätkä antautuneet haukkuun.

Kolmannen jahti viikonlopun lauantai meni sarvipään kyydissä. Seuranta kilometrejä kertyi kymmeniä, mutta haukku jäi saamatta.
Sunnuntaina haukuttavaksi löytyi emä ja vasa. Hirvet oli edellisistä päivistä poiketen rauhallisia ja pysyivät pienellä alueella. Tiukkojen tilanteiden ja hyvän seitsemän tunnin haukun jälkeen kaadettiin vasa.
Remu teki kipeällä jalalla tiukan päivän ja illalla uni maistuikin makoisalta. Seuraava yö vierähti sisätiloissa pehmoisella karvalankamatolla.

Syksy ja hirven metsästyksen aloitus!

Aikaa on taas vierähtänyt ja blogia on päivitetty laiskasti. Remu on viettänyt alku syksyn aikalailla kotosalla muutamaa metsäreissua lukuun ottamatta.

Ensimmäinen treeni reissu päästiin tekemään 4.9.2011 lähes pakkas aamussa. Tällä reissulla ei kuultu kuin alkuhaukahdukset ja pitkähkö seuranta 17km. Mielen kiintoisinta tässä seurannassa oli, että emme löytäneet eläimen jälkiä vaikka niitä useammasta tien ylityksestä etsimmekin. Työskentelystä jäikin epäilys olisikko Remu kohdannut itse metsän kuninkaan.

Seuraavan kerran  lähdimme metsään 11.9.2011 aamu oli taas syksylle tavanomaisen lämmin jo kello 5 lämmintä oli +10. Remu haki ensimmäisen lenkin 1.5h suoraan autolta löytämättä kuitenkaan mitään. Pakkasimme auton ja vaihdoimme paikkaa tutun metsäautotien päähän. Täällä Remu merkkasi heti autosta päästyään, että hirviä on ja muutaman minutin irti laskusta haukku alkoi 0.6km päästä. 5 tunnin haukun ja muutaman karkon jälkeen Remu saatiin kytkettyä.

Hirvijahti aloitettiin lauantai 24.9.2011 kosteisteissa olosuhteissa. Remu aloitti metsästys kauden räväkästi juoksuttaen vasa porukkaa 18km. Jonka jälkeen muutaman tunnin haukku naapuriseuran puolella. Remu saatti houkuteltua pois haukulta puolenpäivän maissa ja päästiin jatkamaan metsästystä omalla alueella. Tehtiin uusi haku ja yksinäinen naaras hirvi löytyi 1.4km päästä. Reilun 2 tunnin haukun päätteeksi hirvi kaadettiin löytö paikalle.

Sunnuntai aamuna 25.9.2011 jatketttiin metsästystä. Remu löysi hirven heti ensi lenkistä 0.6km:n päästä ja haukku siirtyili pitkin vaaran rinnettä. Pikitien ylityksessä huomasimme hirven olevan pienen naaran. Tien ylityksen jälkeen Remu loukkasi tassunsa ja palasi tielle tassu veressä. Päätimme Remun kanssa metsästyksen tähän tältä viikonlopulta. Tätä kirjoittaessa Remu on toipunut hyvin viikoinlopun tapaturmasta ja odottaa innolla ensiviikonloppua.

Remun kesä

Tuntuu kuin hetki sitten aurinko olisi ensimmäisillä lämpimillä säteillään sulattanut lumen pois, mutta onkin vierähtänyt kaksi pitkää kuukautta.

Remun kesään on mahtunut monen moista tapahtumaa. Synttärit, metsäretkiä, lenkkeilyä, uintia ja pihavahdin hommia.

Jo toukokuulle mahtui kuumia päiviä, joita oli vain kiva viettää kellarin viileydessä. Toukokuulla 27. päivä vietettiin sitten Remun 3 vuotis syntymäpäiviä. Päivänsankari pääsi nauttimaan mehukkaasta luusta. Ja seuraavat päivät menikin sitä piilotellessa ja etsiessä.

Metsäretkellä käytiin kurkistamassa miltä metsästysmaisemat näyttää kesäisin. Kovasti olisi Remu halunnut lähteä omille teilleen, mutta tällä kertaa täytyi tyytyä hihnassa kulkemiseen. Hirville vietiin nuolukivi ja asennettiin riistakamera seuraamaan korven kulkijoita. Muutaman viikon seuranta kertoikin, että töitä riittää syksyksi.

Kuumat hellejaksot eivät ole yhtään Remun mieleen, kun ei oikein pysy lenkkeilemäänkään. Aurinko porottaa kuumana ja kellari on ainut paikka, jossa voi viettää päivää. Mutta sitten kun ilma hieman viilenee, niin intoa löytyy kuin pienestä kylästä..

Kuumina päivinä on haettu helpotusta viileästä vedestä ja käyty uimassa. Remu ei kyllä kovin paljoa noista uimahommista välitä, mutta hetken helpotus kuumuuteen vedessä kaahlaamisesta saadaan.

Piha piirissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa, kun naapuriin muutti pieni koira nimeltään Kuuno. Kuunon tutkimusmatkojen seurantaa on riittänyt koko kesäksi ja välillä pitää innostua haukkumaan isoon ääneen, kun olisi mukava mennä mukaan leikkimään. Välillä haukkuhermoja ärsyttää ruohonleikkuri ja välillä venetraileri. Eikä jalkapallon peluun sivusta seuraaminenkaan ole kivaa.

Vielä on kuukauden päivät Remun kesälomaa jäljellä ja sitten on lupa aloittaa valmistautuminen syksyn työrupeamaan. Veikkaanpa, että tuota hetkeä odotellaan jo innolla häkissä ja häkin ulkopuolella.