Nettiseuranta

Perjantaiaamuna Remu ja isäntä lähtivät katsastamaan jahtimaita. Aamupäivä kierreltiin ilman merkkejä hirvistä. Iltapäivällä siirryttiin alueen toiselle laidalle ja Remukin pääsi hommiin. Viiden tunnin haukun jälkeen Remun ottaessa yhteyttä isäntä kytki Remun. Samalla testailtiin uutta nettiseurantaa ja hienostihan se toimi.

Riistakamera

Elokuussa isännän jäätyä kesälomalle hankitiin paikallisesta "halpa" marketista riistakamera. Kamera viriteltiin eräälle seuramme nuolukivista. Eikä aikaakaan, kun "hirvien piilokamerasta" alkoi tulla kuvia. Myös Remu on sään viilettyä päässyt mukaan kameran muistikortin vaihtoon ja viihdyttämään hirviä haukkujen merkeissä.

 

Näyttelyitä ja suuria tunteita

Heti vuoden vaihduttua, loppiaisen jälkeen oli vuorossa Tamminäyttely Kajaanissa. Pallohallissa oltiin käyty vain näyttelyharjoituksissa. Nyt se oli ladattu täyteen koiria ja ihmisiä. Omaa vuoroamme saimme odotella tovin ja enimmät höyryt päästeltiin pois jo ennen kehää.

Tuomarina oli Aili Vitikainen.

Arvostelu: Oik.kokoinen. Esitetään ja esiintyy tyylikkäästi. Hyvä uroksen pää ja ilme. Hieman etuasent. lapa ja suora olkavarsi. Lanneosa pyör. liikkeessä. Oik. mittasuhteet. Hieman ulosp.kiertyvät etutassut. Saisi olla vahvempi. EH

Hyvin meni, mutta ei tällä kertaa tämän enempää ja niinpä on mentävä vielä kotiin kasvamaan.

 

Jo tammikuun lopussa oli sitten seuraavan koitoksen vuoro. Läpi tuulen ja tuiskun, suuntana Kuopio ja Jalostuspäivät. Paikalla oli paljon koiria, eikä lumisade ollut ihmisiäkään häätänyt.

Tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.

Arvostelu: Koko 60,5cm. Lähes keskikokoinen. Keskiharmaa uros. Hieman lyhyt runko. Riittävä luusto. Hyvä kallo-osa. Hieman lyhyt kuono. Laskeva selkälinja. Hyvä häntä. Rintakehä saisi olla syvempi ja pidempi. Suorat kulmat edessä ja takana. Hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu. H

Tällä kertaa näin.

Pitkä, luminen ja kylmä talvi vietettiin kotioloissa. Hurjimmilla pakkasilla niin Remu kun Patekin saivat nauttia sisäkoiran virasta yhdessä Eppu vaarin kanssa. Kuuma näille paksuturkkisille kaveruksille sisällä tulee ja pihalle tekee mieli nopeammin kun arvaakaan.

Talvella koettiin vähän ikävämpiäkin asoita. Monta vuotta metsällä palvellut herrasmies Pate jouduttiin lopettamaan. Leikkauksessa tehtiin kaikki mikä tehtävissä oli. Viikko unettomia öitä ja päiviä. Hetken toivoa paremmasta, mutta kaikesta huolimatta suolitukos koitui Paten kohtaloksi.
Remu odotti ja odotti. Ihmeissään miksi Pate ei palaa. Olihan Remu nähnyt Paten lähtevän, mutta tietämättä, että se kerta oli viimeinen.
Pari viikkoa meni ennen kun kukaan tottui edes vähän tähän ajatukseen, että perheestä oli poistunut yksi jäsen.

Kevättä kohti mentäessä aurinko noisi yhä ylemmäs ja lämmitti aina vaan enemmän.
Kotimaastoissa oli mukava tutkia lumen alta paljastuvaa luontoa.

Jo toukokuussa saatiin nauttia kuumista päivistä ja sellainen sattui myös näyttelypäivällä, jolloin suuntana oli Hyrynsalmi. Kuuma sää ei Remua lannistanut, vaan kehässä kierrettiin oikein mallikkaasti.
Tuomarina Markku Mähönen.

Arvostelu: Mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä kuonon ja kaulan linja. Kuono voisi olla hiem. pidempi. Hyvä runko ja hännän kiinnitys. Hyvä raajojen luusto ja kulmaukset. Hieman litteät käpälät. Liikkuu hyvällä askeleella. Miellyttävä käytös. ERI, VASERT

Karvan mitalla jäätiin kakkoseksi, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kesäkuussa oli seuraavan näyttelyn vuoro Suomussalmella. Näyttelykuviot oli tuoreessa muistissa ja matkaan lähdettiin hyvillä mielin.
Tuomarina Esko Nummijärvi.

Arvostelu: Koko 61cm. Rotutyypiltään erinomainen. Mittasuhteiltaan oikea. Kauniisti liikkuva. Kaunis pää. Hyvä rakenne. Upea väritys. Hyvä karva. Pitkä kevyt askel. SERT, ROP, RYP, BIS 2

Näyttelypäivä venyi pitkäksi ja palkintoja oli kotiin kannettavana iso nippu. Ryhmäkehään osallistuminen oli uusi kokemus niin Remulla kun emännällekin.

Juhannusta ja muutenkin helteisen kuumaa kesää Remu vietti kotosalla, häkin laatoituksella maaten tai kellarin viileyteen suojautuneena. Lenkkeilyt tehtiin aamuisin, kun ilma oli edes hieman viileämpää. Iltaisin tehtiin sitten uimareissu lähirantaan. Vaikka Remu ei aluksi kovin mielellään veteen mennytkään, niin helteen pakottamana viileässä vedessä oli mukava seisoskella.

Heinäkuu oli veirähtänyt jo yli puolivälin, kun seuraava näyttelyreissu tehtiin Ylivieskaan. Matkaan lähdettiin samalla seurueella, kun edelliseenkin näyttelyyn, Janne, Maarit ja Juha, Remua tietenkään unohtamatta. Onneksi kehä oli aamupäivästä ja taivas ohuesti pilvessä, muuten raviradalla olisi ollut polttavan kuuma seisoskella ja odotella vuoroaan.

Tuomarina Harry Tast.

Arvostelu: Koko 61cm. Erinomainen uros. Oikeat mittasuhteet. Riittävä raajakorkeus. Kauttaaltaan korrekti rakenne. Erinomainen urosmainen pää ja ilme. Hyvä hännän kaari. Hyvä karvanlaatu ja värimerkit. Hieman ruskeaa sävyä raajoissa ja korvissa. Tehokas ravi. SERT. CACIB, MVA, ROP

Niin se sitten saatiin, kolmas serti ja Remu muotovalioksi. Kaikki meni kuin oppikirjasta ja huomauttamisen aihetta ei jäänyt mitään.

Loppu kesän on Remu saanut ottaa ihan rennosti. Aamujen viilennyttyä häkistä kuuluu vaativaa ulvontaa, että lenkille on päästävä. Aamulenkillä Remu on päässyt myös uintihommiin. Alkukesästä poiketen, nyt veteen mennään oikein mielellään. Sisälläkin Remu aina käy isäntää ja emäntää viihdyttämässä, mutta kaikki viihdytystemput ei kyllä oli ihan luvallisia..

Oppivuosi

Ennen vuoden vaihtumista saimme kuulla Remun ensimmäisen hirvihaukun. Niinpä talvikuukaudet voitiin rauhassa keskittyä hiihtelyyn ja lenkkeilyyn.
Vuotta 2009 voisi nimittää Remun, isännän ja emännän kannalta oppivuodeksi. Talven muuttuessa kevääksi aloitti emäntä ns. tapa ja näyttelyharjoitukset, joissa Remu joutui  venymään ennen näkemättömiin suorituksiin. Piti osata ravata emännän vieressä ja seistä paikollaan. Ei saanut roikkua hihnassa eikä hyppiä. Oppia haettiin myös Kainuun Hirvikoirayhdistyksen näyttelyharjoituksista Kajaanista. Airin ja Kristan opastuksella kierrettiin kehää ja tarkasteltiin hampaita.

Kevään koitaessa oli aika ensimmäisen näyttelyn. Matka suuntasi kohti Ristijärveä, jossa tuomarina oli Esko Nummijärvi.

Arvostelu: Mittasuhteiltaan oikea. Kevyt, jalo, kaunis uros, joka voisi olla kookkaampi ja urosmaisempi. Erittäin kaunis pää, tummat silmät, kauniit korvat. Kevyt kehittymätön rinta. Karvapeite saisi olla tuuheampi. Esitetään hyvin. Erinomaiset raajat. EH

Elikkäs kotia kasvamaan.

Kesää vietettiin kotioloissa ja harjoiteltiin hieman pyöräilyä ja taidettiimpa käydä myös pari kertaa uimassa.

Elokuussa oli seuraavan näyttelyn vuoro. Matka suuntasi nyt kohti Kajaania, jossa tuomarina oli norjalainen Arild Berget. Mies tykkäsi Remusta kovasti ja vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan näyttelyn jälkeen.

Arvostelu: Koko 60cm. Utm typ. Huvud med nyt kraftig nosperti. Mkt fina ögon o.örn. Bre lals nygg. kors o.svans. Tilirkl lång blöstkorg. Ngt framskjuten skuldra utm vinklad o.löreber. Mkt bre päls o. färg korrekt bett. SERT ROP

Tämän jälkeen alkoikin isännän ja Remun kuljeskelu metsissä. Ensimmäiset reissut käytiin iltaisin, kun isäntä pääsi töistä. Hakulenkit oli heti alussa ihan mukavia, aina kilometriin ulottuvia ja liike aikasta nopeaa. Muutama todettu oleskelu hirvillä, mutta ei haukkua... Varattiin aika lääkäriin, joka rauhoitti Remun. Tutkittiin molemmat päät, ei todettua vikaa, määrättiin kuitenkin viikon antibiottikuuri. Tämän jälkeen alkoi haukkuakin tulla ja parin "tyhjän haukutus" reissun jälkeen isäntä päätti, että Remu pääsee seuraavan kerran metsään vasta jahdin alettu.

Ensimmäisenä jahtipäivänä isännän mukana oli jo kymmeniä hirviä haukkunut Pate. Eikä vanha herra pettänyt taaskaan, vaan 10min irti laskusta haukku raikui. Reilun 2 tunnin kuluttua isäntä pääsi kaatamaan 12 piikkisen sonnin. Tässä linkki Sotkamo lehden juttuun...

 

Seuraavana päivänä oli Remun vuoro. Lähdimme liikkeelle samasta kohti mistä Pate oli edellisenä päivänä löytänyt sonnin. Tovin kierreltyämme Remu löysikin vasaporukan, joka oli erittäin rauhaton. Remun sinnikkyys palkittiin ja parin tunnin sitkeä yritys ohjasi porukan passiin, jonne vasa kaadettiin.

Seuraavalla viikolla lähdimme jahtiin pienellä porukalla tarkoituksena kaataa hirvi Remulle seisontahaukkuun. Ajelimme aamuhämärissä metsäteitä jälkiä etsien. Edellisenä päivänä satanut lumi oli tehnyt hirven liikkumattomiksi ja jälkiä ei löydetty. Laskimme Remun hakemaan vanhan niityn reunasta ja hetken kuluttu alkoi haukku niityn takaa siirtyen viereiseen tiheikköön. Reilun tunnin yrittämisen jälkeen isäntä pääsi kaatamaan yksinäisen naaras hirven.

 

Tästä syksy jatkui tasaisesti. Remulla haukut pitenivät ja sitkeys kasvoi. Kaatoja Remulle saatin 6 ja Patelle 5.

Oli AVO kokeen vuoro. Lähdimme kokeeseen omaan seuran maille. Lunta oli jo ihan mukavasti ja jälkiä oli helppo etsiä. Löysimme sopivat jäljet ja veimme koiran 1.5km päähän oletetusta hirvestä. Koira irti ja hirvi nousi makuulta 0.2km päästä. Pari haukkusarjaa ja 1.5km karkko. Sitten kaikki menikin ihan hyvin, paitsi yhteydenotot puuttui. AVO1 69pist.

Viikon päästä oltiin Haapajärvellä, josta saaliina oli vain hakupisteet. Aiemmin syksyllä revennyt kannuskynsi haittasi jäisessä suomaastossa ja haku oli erittäin lyhyttä. VOI0 5pist.

Parin viikon päästä oltiin kokeessa Kajaanissa. Maasto sattui kauas Ristijärvelle ja automatkaakin kertyi tunti. Hirvi kuitenkin löytyi ja löytö tapahtui 0.8km päästä. Haukkua löytöpaikalle 96min, kunnes erittäin raju karkko 3.8km ja seuraaminen päättyi syvä reunaiseen jokeen. Jouduttiin hakemaan uutta hirveä, tuloksetta. Häiritsevä este, VOI2 69.5pist.

Joulun jälkeen oli vuorossa vuoden viimeinen koe kainuussa, joten auto suunnattiin Puolangalle. Lunta oli jo kertynyt 25cm ja kulkeminen maastossa oli vaikeutunut. Maastossa havaittiin hirvenjälkiä ja 10min irtilaskusta alkoi haukku 0.5km päästä. Paksu lumi haittasi karkkojen antoa ja ryhmän liikkumista.

VOI1 81pist.

Tästä kaikki alkoi...

Remu syntyi toukokuun 27. päivä 2008 Samuli ja Bertta Heikkisen Riihirannan kenneliin Puolangalle. Oona emä synnytti 4 pentua, joista kuitenkin 2 kuoli synnytyksessä. Remun isä Taco on nuoresta iästään huolimatta menestynyt niin kokeissa kun metsälläkin.

Sisarukset Pinja ja Remu olivat reippaita ja iloisia pentuja. Emon, Bertan ja Samulin hellässä huomassa pennut kasvoivat kovaa vauhtia kohti luovutusikää.

Eräänä aamuna heinäkuun lopulla stattasimme Juhan ja Heikin kanssa koiran hakureissulle. Ensin ajoimme Rovaniemelle Ismo Korteniemen Riekkorannan kenneliin. Sieltä Juhan ja Heikin mukaan lähti pohjanpystykorvapentu Taiga.
Paluumatkalla poikkesimme sitten Puolangalle, jossa Remu jo meitä odottelikin.

Remun tuloon oltiin valmistauduttu kesän aikana. Häkki koki muutoksen ja Pate ja Remu saivat ihan uuden rivitalon.

Kotiutuminen sujui hyvin. Kotona Remua oli odottamassa koiraveljet jämpti Pate ja terrieri Eppu.

Ensimmäinen syksy kului lähinnä marjanpoiminnassa ja lähimetsiä tutkiskellen.

Leikeissä riitti vauhtia ja niinpä myös uni maistui.

Metsästyskauden alettua Remu pääsi tutustumaan myös hirvihommiin.