Arkoja hirviä part II

Pedot ja vähenevä hirvikanta ovat tehneet metsästyksestä hankalampaa ja Remun laajahakuisuus ja sitkeä seuraamiskyky ovat päässeet oikeuksiinsa. Syksyn teemana on ollut, että jos hirvi jää löytöpaikalle on haukussa vasaporukka. Yksinäiset hirvet ovat olleet poikkeuksetta erittäin arkoja ja parhaina metsästys viikonloppuina Remun GPSiin on kertynyt reilu 100km. Seurueemme lupa 5 aikuista ja 5 vasaa on nyt käytetty. Remun osuus tästä oli 2 aikuista ja 3 vasaa.

Neljäntenä viikon loppuna 2 tunnin hakkuun ammuttiin vasa vieraana olleen Jukan ja isännän yhteislaukauksella. Remu haukkui iltaan asti emää ja toista vasaa.

Pari viikonloppua juoksutettiin hirviä, ennen kuin tärppäsi uudelleen. Etäpassissa ollut Markku päätti seuruemme hirvijahdin 6.11.2011. Remulle tämä oli jo 20 kaato.

Nuhruinen haukkuvideon pätkä iltahämärissä 5.11.2011. Haukussa emä ja vasa, jotka seisoivat purossa."Tarkkasilmäinen voi nähdä hirvet näytön keskiosassa"

Arkoja hirviä!

Jahti on ehtinyt jatkua pari viikkoa ja metsälle on päästy viikonloppuisin. Hirvet ovat olleet rauhattomia ja arkoja ja niinpä Remun gpsiin on tullut kilometrejä useita kymmeniä.

Vaikka hirvet arkoja ovat olleetkin, niin saalistakin on saatu. Toisena jahti viikonloppuna kaatui vasa 45 min haukkuun. Iltapäivällä otettu toinen haku ei tuottanut tulosta, vaan sarvipää juoksutti Remua pitkin ja poikin antautumatta hakuun.
Sunnuntai aamuna edellisenä viikonloppuna särkynyt jalka oli taas kipeä. Tästä johtuen hakukin oli vähän hukassa ja hirvien löytyminen tiukassa. Pitkä etsintä tuotti kuitenkin tulosta, mutta yksinäinen naaras hirvi otti jalat alleen. Remu kytkettiin naapuriseuran alueelta seurannasta. Iltapäivällä otettiin vielä toinen haku, josta löydettiin vasaporukka. Nämäkin hirvet olivat erittäin arkoja, eivätkä antautuneet haukkuun.

Kolmannen jahti viikonlopun lauantai meni sarvipään kyydissä. Seuranta kilometrejä kertyi kymmeniä, mutta haukku jäi saamatta.
Sunnuntaina haukuttavaksi löytyi emä ja vasa. Hirvet oli edellisistä päivistä poiketen rauhallisia ja pysyivät pienellä alueella. Tiukkojen tilanteiden ja hyvän seitsemän tunnin haukun jälkeen kaadettiin vasa.
Remu teki kipeällä jalalla tiukan päivän ja illalla uni maistuikin makoisalta. Seuraava yö vierähti sisätiloissa pehmoisella karvalankamatolla.

Syksy ja hirven metsästyksen aloitus!

Aikaa on taas vierähtänyt ja blogia on päivitetty laiskasti. Remu on viettänyt alku syksyn aikalailla kotosalla muutamaa metsäreissua lukuun ottamatta.

Ensimmäinen treeni reissu päästiin tekemään 4.9.2011 lähes pakkas aamussa. Tällä reissulla ei kuultu kuin alkuhaukahdukset ja pitkähkö seuranta 17km. Mielen kiintoisinta tässä seurannassa oli, että emme löytäneet eläimen jälkiä vaikka niitä useammasta tien ylityksestä etsimmekin. Työskentelystä jäikin epäilys olisikko Remu kohdannut itse metsän kuninkaan.

Seuraavan kerran  lähdimme metsään 11.9.2011 aamu oli taas syksylle tavanomaisen lämmin jo kello 5 lämmintä oli +10. Remu haki ensimmäisen lenkin 1.5h suoraan autolta löytämättä kuitenkaan mitään. Pakkasimme auton ja vaihdoimme paikkaa tutun metsäautotien päähän. Täällä Remu merkkasi heti autosta päästyään, että hirviä on ja muutaman minutin irti laskusta haukku alkoi 0.6km päästä. 5 tunnin haukun ja muutaman karkon jälkeen Remu saatiin kytkettyä.

Hirvijahti aloitettiin lauantai 24.9.2011 kosteisteissa olosuhteissa. Remu aloitti metsästys kauden räväkästi juoksuttaen vasa porukkaa 18km. Jonka jälkeen muutaman tunnin haukku naapuriseuran puolella. Remu saatti houkuteltua pois haukulta puolenpäivän maissa ja päästiin jatkamaan metsästystä omalla alueella. Tehtiin uusi haku ja yksinäinen naaras hirvi löytyi 1.4km päästä. Reilun 2 tunnin haukun päätteeksi hirvi kaadettiin löytö paikalle.

Sunnuntai aamuna 25.9.2011 jatketttiin metsästystä. Remu löysi hirven heti ensi lenkistä 0.6km:n päästä ja haukku siirtyili pitkin vaaran rinnettä. Pikitien ylityksessä huomasimme hirven olevan pienen naaran. Tien ylityksen jälkeen Remu loukkasi tassunsa ja palasi tielle tassu veressä. Päätimme Remun kanssa metsästyksen tähän tältä viikonlopulta. Tätä kirjoittaessa Remu on toipunut hyvin viikoinlopun tapaturmasta ja odottaa innolla ensiviikonloppua.

Remun kesä

Tuntuu kuin hetki sitten aurinko olisi ensimmäisillä lämpimillä säteillään sulattanut lumen pois, mutta onkin vierähtänyt kaksi pitkää kuukautta.

Remun kesään on mahtunut monen moista tapahtumaa. Synttärit, metsäretkiä, lenkkeilyä, uintia ja pihavahdin hommia.

Jo toukokuulle mahtui kuumia päiviä, joita oli vain kiva viettää kellarin viileydessä. Toukokuulla 27. päivä vietettiin sitten Remun 3 vuotis syntymäpäiviä. Päivänsankari pääsi nauttimaan mehukkaasta luusta. Ja seuraavat päivät menikin sitä piilotellessa ja etsiessä.

Metsäretkellä käytiin kurkistamassa miltä metsästysmaisemat näyttää kesäisin. Kovasti olisi Remu halunnut lähteä omille teilleen, mutta tällä kertaa täytyi tyytyä hihnassa kulkemiseen. Hirville vietiin nuolukivi ja asennettiin riistakamera seuraamaan korven kulkijoita. Muutaman viikon seuranta kertoikin, että töitä riittää syksyksi.

Kuumat hellejaksot eivät ole yhtään Remun mieleen, kun ei oikein pysy lenkkeilemäänkään. Aurinko porottaa kuumana ja kellari on ainut paikka, jossa voi viettää päivää. Mutta sitten kun ilma hieman viilenee, niin intoa löytyy kuin pienestä kylästä..

Kuumina päivinä on haettu helpotusta viileästä vedestä ja käyty uimassa. Remu ei kyllä kovin paljoa noista uimahommista välitä, mutta hetken helpotus kuumuuteen vedessä kaahlaamisesta saadaan.

Piha piirissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa, kun naapuriin muutti pieni koira nimeltään Kuuno. Kuunon tutkimusmatkojen seurantaa on riittänyt koko kesäksi ja välillä pitää innostua haukkumaan isoon ääneen, kun olisi mukava mennä mukaan leikkimään. Välillä haukkuhermoja ärsyttää ruohonleikkuri ja välillä venetraileri. Eikä jalkapallon peluun sivusta seuraaminenkaan ole kivaa.

Vielä on kuukauden päivät Remun kesälomaa jäljellä ja sitten on lupa aloittaa valmistautuminen syksyn työrupeamaan. Veikkaanpa, että tuota hetkeä odotellaan jo innolla häkissä ja häkin ulkopuolella.

Kevät ja karvanlähtö

Pitkä ja kylmä talvi on vihdoinkin selätetty ja aurinko paistaa taas lämpimästi, vaikka välillä kylmä tuuli ja muutamat lumihiutaleet palauttaakin mieleen, ettei vielä ole kesä. Lunta on jäljellä varjossa vain pieni läntti. Tiet ovat kuivuneet ja Remu on päässyt aloittamaan pyöräilykauden ja niistä reissuista ei vauhtia puutu. Keväisiä pihatouhuja Remu seurailee leppoisasti auringosta nauttien. Viimeiset viikot voisi kyllä kiteyttää pariin sanaan, kevät ja karvanlähtö. Remua on harjattu ja harjattu, karvaan vain tuntuu irtoavan enemmän ja enemmän. Pääsiäisen lämpimät kelit antoi mahdollisuuden ja Remu pääsi suihkuun. Irtokarvat lähtivätkin pesun jälkeen hyvin pois. Mutta kyllähän se niin on, että ei tästä meidän herrasta olisi nyt näyttelyyn menijää. Onneksi kauneuskisat on onnistuneesti jo takana ja ei tarvitse stressata pieniä kauneusvirheitä..

Talven kuulumisia...

Keskitalven kovimmilla pakkasilla Remu on nauttinut sisäkoiran tehtävistä. Sisäkoiran tehtävät ovat olleet Remusta niin mukavia, ettei edes päivisin olisi tehnyt mieli ulkovahtiin.



Remu sisävahdissa isännän puolella???


Isäntä antoi haastattelun M&K-lehteen Jere Maliselle, joka teki jutun suurimmista Suomessa kaadetuista hirvistä. Isännän jo edesmenneen Paten hakkuun kaatama 12 piikkinen ja ruhopainoltaan 355kg painaneen hirven todettiin olevan painavin Suomessa kaadettu hirvi.



KVA Pionharjun Pate ja 14-piikkinen 2006



Jalostustarkastus

Jalostustarkastukseen Kuopioon 13.2.2011 oli kutsuttu 25 nuorta jämtiurosta ja Remu oli yksi niistä. Ensin täytettiin lomake jos toinenkin ja sitten jäätiin vain odottamaan omaa vuoroa. Ensin Remu pääsi valokuvattavaksi ja mallikaastihan se kuvaus menikin. Tipat silmiin ja ulkomuototuomareiden arvioitavaksi. Viimeisenä  Remu meni eläinlääkärin tutkittavaksi. Silmät todettiin terveeksi ja otettiin verikoe. Polvet ja lonkathan Remulta on tutkittu jo aikaisemmin.

Ulkomuototuomareiden arvostelu:
Keskiharmaa, keskikokoinen, voimakas tyyppinen, komea pää, hyvät korvat, tiivis vahva runko, vahva raajaluusto, polvikulma saisi olla voimakkaampi, hyvä karvan laatu, puhtaat värimerkit, erinomainen kokonaisuus. Koko 60,5cm ja paino 26,5kg.

Täydellinen jalostustarkastuksen pöytäkirja on luettavissa kuvan kera seuraavassa Hirvikoira lehdessä.

Linkki SHHJ:n sivuilta: http://www.shhj.info/www/jalostustarkastus_2011_jamti/riihirannan_remu.pdf

Jalostuspäivät

Eilinen vesi- ja räntäsade oli tipotiessään, kun kylmä tuuli saatteli meidät matkaan kohti Kuopiota ja Jalostuspäivien näyttelyä. Yksin ei Remun tarvitse kisata kun, jämtejä oli paikalle tulossa paljon, uroksia 50 ja narttuja 43.
Matkaseuraksi meille lähti myös Juha ja harmaa norjanhirvikoira Murhisalon Mertsi. Myös Mertsille oli tulossa mukavasti kisaseuraa, uroksia 28 ja narttuja 27.
Jämtejä näyttelyssä arvosteli Matti Palojärvi ja harmaita Pekka Teini.
Sorsasalon raviradalla odotti isot kehät ja muutenkin hyvät järjestelyt.
Kovassa seurassa Remu kisasi ja pärjäsi hyvin. Hyvät arvostelut, valioluokan voitto ja paras uros kakkonen.

Arvostelu: Keskiharmaa, hyvät värimerkit, keskikokoinen, mittasuhteet ok, voimakas pää, hyvät korvat, erinomainen runko, vahva raajaluusto, leveä reisi, erinomainen karvapeite, hyvä häntä, tehokas liike, miellyttävä luonne. 61cm. ERI, SA, PU2.